torstai 1. toukokuuta 2014

Pientä muodonmuutosta

Näin alkuun kaikille lukijoille ja muillekin hyvää vappua!

Tosiaan, eilen kun oli tämä "kaikkien ryyppypäivä", niin ajattelin itsekin ottaa parit siiderit kun Teemu-kulta oli kuskina. Näin sitten myöhemmin paikallisessa pari kavria joita en ollut nähnyt pitkilleen, joten heidän kanssaan oli mukava pitkästä aikaa jutella. Sitten Teemun kaveri vaihtui kuskiksi jotta Teemu sai juotua muutaman, ja joskus 12 aikaa oltiinki jo kotosalla. Et minun vappuun ei paljoo dramatiikkaa sisältyny. :D

No, asiasta kolmanteen; värjättiin minu tukka tiistaina violetista vaaleeks. Alunperin tän tukan ei pitäny jäädä tämmöseks, mutta kun nämä jäi silti liian tummiksi shokkivärille ja tyypit oli ihan hurmioissaan tästä väristä niin ei me sitten enää tälle tehty mitään. Pari päivää meni totutellessa, mutta kyllä nää on kivat - vaikka luulin ettei mulle kävis vaaleet hiukset ollenkaa.

jälkeen

ennen 


Nyrkkeilyn saralta voisin kertoa sen, että pian Joensuun Kammarin kehään astuu uusi, Suomen nuorin ammattilainen. Sitä odotellessa!


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Treeniä treeniä

Koko viime viikko oli yhtä treenailua; millon nyrkkeilyä ja milloin hevostelua. En voi muuta sanoa ku on tää paljon kivempaa ku vain kotona löhöily, mitä tein hirveän paljon. En oo vain yksinkertaisesti kerenny kirjoittelemaan, kun vasta eilen tultiin Teemun porukoilta ja kävin sitten vielä siinä talleilemassa ja sitten otin muutaman iltalonkeron ja simahin samantien.

Eilen ja toissapäivänä kokeilin Teemun pikkusiskon ponia Hansua, että miten se hyppii esteitä. Oon siitä ponista ylpeä, nimittäin se meni hemmeti hyvi siihen nähen mitä se on hyppiny. Siinä olis jollekin oiva poni. :) 

Hevostelusta sen verran että Hopis on oppinu yllättävän paljon. Enää tamma ei lähde juoksentelmaan kuuntelematta minua, sekä uusin edistysaskel on kun se osaa jo laukanvaihdotkin sujuvasti. Muuten on treenaus menny moitteettomasti sen kanssa mutta eilen sitten sillä tais olla hieman huono päivä (tai sitten vain kevättä rinnassa), kun ei meinannu tamma kuunnella, mutta sitten otettiin maasta käsin harjoituksia ja siten sain sen kuuntelemaan ja loppujen lopuksi kummallekin jäi ihan hyvä mieli.



 No, tallilla missä käyn, niin sen omistaja oli ottanut koeajalle suomenhevosruuna Pojun. Ekan kerran kun sillä menin niin ai että se meni hyvin, ei mitään ongelmaa. No nyt parilla viimesellä kerralla se ei mene mitenkään päin hyvin - aina heittää pukit. Pitänee soittaa hierojalle että kattois sen pollen läpikotasin.


 
Nyrkkeilynkin saralla menee hyvin, motivaatio on palannut takaisin - vaikkakin suurimman osan ajastani valmennan junnuja. Tasan viikko sitten treenit meni ihan vituiks ku ne ei kuunnellu ollenkaa alussa - mutta onneksi ne rauhottu sitten ku sanoin pari sanaa vähä kovemmalla äänensävyllä.







Katotaa mitä tää viikko tuo tullessaan, hyvää pääsiäistä ja nauttikaa auringosta ;)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

asenneongelmainen nuori aikuinen

Näin alkuun pyydän anteeksi blogin hiljaiselosta, meillä ei ollu konetta melkeinp koko aikana mitä ollaan tässä kämpässä asuttu, ja nyt se sit saatiin tänne♥ 

Eilen oli nyrkkeilyilta kotipuolessa. Katsojia olis voinu olla tiesti enemmänkin, mutta fiilis kompensoi katsojamäärän. Oli huikee ilta! 

Ensin otteli minun oma oppipoikani, vasta 14-vuotias Jim oululaista Vikkee vastaan. Jim hävis tälle viime matsissa joten jännitys oli kova et miten nyt käy. Kovan reenin ja taistelutahdon omaava nyrkkeilijä voitti helposti oululaisen - yleisökin kannusti hirveästi juukalaista. Kun Jimin käsi nostettiin 3-0 voiton kunniaksi ylös, oma hymyni ylsi korviin asti eikä loppunut kuin vasta hetkeä ennenkuin oma otteluni alkoi.

Koska olen ollut hyvin paljon esillä täällä päin, paineeni olivat kovat kilpailussa. Matsi oli tärkeä, vaikka muut väittivätkin muuta. Onneksi oma valmentajani palasi Teneriffalta juuri oikeaan aikaan, sillä hänestä sain hiukan lisää itsevarmuutta ja fiilis nousi itsellänikin; nyt mä voitan tän. Potesin asenneongelmaa ja rypesin itsesäälissä ennen iltaa ties kuinka pitkään ja poikaystävälläni meinasi jo usko loppua minun suhteeni. Joten iso kiitos kuuluu Elisalle kun sai minun asenneongelmaani poistettua edes hiukan. No, alkulämpöjen jälkeen oli aika nousta kehään. En tiennyt mitään vastustajastani (haha joka oli muuten samanniminen kuin minä), joten lähdin ensimmäisessä erässä tunnustelemaan ja rikkomaan hänen ottelutyyliään - epäonnistuen. Erätauolla sain pari hyvää ohjetta seuraavaan erään joka menikin sitten hiukka paremmin, mutta silti tunsin olevani häviöllä reippaasti, sillä sainhan muutaman hyvän tällin ohtaani. Viimeisessä erässä sitten lähdettiinkin ihan täysiä mättämään turpiin ja ottelun loputtua huokaisin helpotuksesta; se on nyt ohi. Suoraan sanottuna luulin, että hävisin, mutta kun käteni nostettiin tuomariäänin 3-0, olin onnesta sokeana; mitä h*lvettiä, mä voitin! Moni tuttu ja tuntematon tuli onnettelemaan, ja sivusilmällä huomasin vastustajani valmentajien pettymykset..

Viimeisessä amatööriottelussa oli juuri uudestaan aloittanut ja ammattilaiseksi tähtäävä 90-kiloinen ja 19-vuotias Miksu. Minua ja Elisaa jännitti hänen puolestaan, sillä tiesimme että hänen vastustajansa oli kehittynyt huikeasti ja koska Miksu on palannut vasta takaisin kehään, ei häneltä voinut odottaa liikaa. Silti suumme loksahtivat auki kun huomasimme, ettei hänen taitonsa olleet hävinneet minnekään. Yhtä hyvin osasi väistellä ja lyödä kuin reilu vuosi sitten. Ja 3-0 voitto tuli. Voi sitä onnen ja ylpeyden määrää. 

Ja mikä parasta, fiilis Petrassa oli koko ajan huikea, ja huikeammaksi se muuttui kun ammattilaisottelut alkoivat. Eikä varmaan ole yllätys sekään, että kaikki suomalaiset voittivat. Heh. 

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Se on viimeinen viesti, ja mitä jäljellä on, katoaa.


Itekin oon ollu raiteiltain.
Siihen avun pyytäminen lieni vaikeint kai.

             Ja tää bisnes vaan ahistuksen monisti.
             Makeet kuoret, tyhjä sisältä – donitsi.
                          
                      Mun piti hidastaa, pysähtyä vaan, ja
                      tajusin, et mäkin oon vaan hyväksyntää vailla.
                             Tuuliajolla, odottamas pelastusta.


              Mietin lampaana, mitä muut kelaa musta.
              Miks sä ees koittasit miellyttää
                             jengii, joka sua eteenpäin ei vie yhtään?

                                      Ei ne välitä sun tuskastas.

Jos et hyödytä niit, saat viruu putkassas.
Mä kuulen huudot, tukahtuneet hälinään,
ja lupaan olla täs, jos kukaan muu ei välitä.




torstai 27. helmikuuta 2014

Jännittää!

.. Ja toisaalta nii huikee päivä ollu - mä oon vaa hymyilly koko päivän. Ihan ku joku hymytyttö. Ei se oo normaalia multa.

Eilen loppu mun pakollinen reenitauko. Mä kävin nyrkkeilemässä ja huomasin, et mun taidot oli ruostees. Mä meinasin luovuttaa puoles välis reenejä, mut sit joku pakotti mut jatkamaa. Ja se joku oli mun sydän. Vaikka reenit oli kovat näin tauon jälkeen; mä silti selvisin. :)



Tänään oltiin Teemun kanssa juoksemassa asioilla aamusta lähtien. Käytiin Kelassa ja sosiaalitoimistossa ja vuokranantajalla jaja... Saatiin sit kämpän avaimet ja päästiin viemää sinne vähä kamojaki. Muru on vaa ihana♥

Pikapäivitys, anteeksi.

P.S.

"Dear hard work,

I used to hate you. When you called my name, I heard up and ran away from you.
When I knew you were coming, I used to hide from you and I quickly made excuses to get away from you.
Afraid of the pain, because I didn't want to get hurt.
Afraid to fail - so I didn't even try.
And afraid of your name, because of what you have done to others.






Who you think you are?
Making me so afraid of the mirror, shadow behind me.
I take one step and you're still ahead of me.
Sweat in my face, tears in my eyes.
I keep on going, I heard you not tell lies. You turn the poor to rich. F's to A's.

Is there anytinhg you can't do?
Now look at me, you made me who I am today.
And because of you, I have this never losing attitude.

Quitting?
That's not my vocabulary.
When they quit, I keep going.
When they sleep, I work harder.
When they say I can't, and count me out, I show them I can.
I came this far and I'm not stopping now.

Oh hard work, my dad was right about you. You do pay off. And because of that,
I love you.

How can I not?"









Youtuben ihmeellisestä maailmasta löytyy vaikka mitä. Mä löysin nää, en tiedä kuka on tekijä, mut silti nää kolahti. Oikeesti.

(kuvat @google)

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pitkän tauon jälkeen

Heii.. En oo kirjotellu piitkäänpitkään aikaan, koska tässä kuukauden sisään on tapahtunut paljon. Kaikki lähti siitä, kun tammikuun viimeisenä viikonloppuna liukastuin selälleni ja maanantaina oli lähtö sitten keskussairaalaan sietämättömien kipujen takia. Jäin sinne sitten tarkkailuun ja röntgenin sekä monien vahvojen lääkitysten ja tutkimuksien jälkeen pääsin seuraavana päivänä pois. Diagnoosina oli joko välilevyn pullistuma TAI sitten selkärangan viereiset lihakset olivat jumahtaneet niin pahasti, että hermot jäivät puristuksiin, enkä sen takia pystynyt edes kävelemään. Joten jäin pyörätuolipotilaaksi viikoksi, kunnes jalat alkoivat pikkuhiljaa toimia ja pystyin tallustelemaan kävelykeppien kanssa.

true love?♥

koska mulle tuli sairaalassa nälkä.

31.1. Pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana urheilugaalaan, jossa palkittiin vuoden 2013 urheilijat ja suurimmat vaikuttajat urheilukulttuurissamme täällä Pohjois-Karjalassa. Olin yksi niistä, jotka saivat palkinnon. Minut valittiin vuoden liikuttajaksi, ja kriteereinä oli mm. tasa-arvon edistäminen ja naisten saaminen nyrkkeilytreeneihin mukaan. Olin hirveän iloinen ja onnellinen saamastani tittelistä. Tutustuin siellä myös upeisiin ihmisiin, joka edesauttoi ikimuistoisuutta (onko tuo edes sana? :D)

piti kuvan oton ajaks ottaa tukee seinästä etten olis kaatunu,,

Illan jälkeen en oo tehny mitään muuta kun vain maannut sängyn pohjalla ja syöny mahottoman vahvoja pillereitä, kunnes selvisin sitten äikän tekstitaidon yo-kokeeseen. Se meni vähän miten meni, mutta se on ohi nyt. Viime viikonloppuna kävin Teemun pikkusiskon kanssa ratsastamassa Polvijärvellä, ja voin sanoa, että se ei ollut kovin fiksu veto. Selkäni ärtyi uudestaan ja jouduin olemaan tekemättä mitään, vaikka se päivä olikin überhauska. Ehkä mä kuukauden päästä pääsen takaisin hevosen selkään..






Koska harrastukseni ovat jääneet nyt taka-alalle accidentin jälkeen, olen tehnyt lukion rästitehtäviä pois alta. Eihän mulla muutakaan tekemistä ole.. Ne ovatkin nyt loppusuoralla ja enää on vain jälellä viimeiset kevään yo-kirjoitukset, mahtavuutta.

Kohta muutetaan Teemun kanssa yhteen♥

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Voitokas lauantai takana

Viikonloppu on ollu huikee. Perjantaina kävin ratsastamassa iltamyöhään (okei kuuden aikaan), ja olin hirveen tyytyväinen heppaan.♥ Meni just niinku pyysin eikä turhia hötkyilly.

Lauantaina oli sit lähtö Kuopioon klo 7.30. Mä luulin ensin et mulla on vaan sparriottelu, mut punnituksen jälkeen valmentaja tuli sanomaan, että sainkin ihan oikeen matsin. Olin ilonen, mut sitten kun vastustajani näin - alko jännittää. Se oli hirveen lihaksikas ja näytti pelottavalta. :D Onneks Teemu oli mukana paineenpurkajana, eli toisin sanoen henkisenä ja fyysisenä tukena. Punnituksessa paino olis voinu olla vähän enemmän, nimittäin vastustaja, Saana, oli painavempi. Punnitus päätty siinä kymmenen aikaan ja matsit alko kahdentoista aikaan. Sitä ennen ammattilaisnyrkkeilijä Tuomo "Terrieri" Eronen sparrasi muutaman ottelun. Kun mä katoin sen sparrausta, tajusin, että yhtä nopeeks mä haluun tulla. Tuomon kädet on oikeesti tajuttoman nopeet, ja hänen liikkumisensa kehässä ja väistöt jaja... Oon niin kateellinen.

Noin puolta tuntia ennen kun mun matsi alko, jännitys hävisi. Mä vaan halusin mennä kehään ja otella siistin ja näyttävän ottelun. Vaikka kisat olivatkin vain salikisat eivätkä arvokisat, niin matsin tuomio oli mulle merkittävä.


 

"Mikään muu ei sua pelasta kehässä kun vaan kongi"

Mä niin muistan sen toisiks viimesen erän lopun kun sain kumautettuu pari kovaa lyöntiä. Vastustaja näytti siltä että se ihan just putoaa kanttiin. Olin hyökkäämässä uudestaan, mutta erä kerkes just päättyy. Harmitti vähän, mut erätauolla ajattelin että en lähde tyrmäämään, vaan otat siistin voiton itselleni. Vika erä meniki sitte vähän rajummin, mutta pysyin miltein koskemattomana.

Kun ottelu loppui, olin ihan puhki. Vedin viimesen erän täysillä loppuun ja toivoin, että voitin. Kun siirryin keskelle odottamaan lopullista tuomiota, katsoimme vastustajan kanssa toisiamme ja nyökkäsin kiitokseksi hyvästä ottelusta.

"Ja tuomariäänin 3-0 ottelun voitti punaisessa kulmassa oleva Elina Agonen", ja käteni nostettiin ilmaan. Hymy nousi kasvoilleni; mä tein sen. Sivusilmällä huomasin Teemunkin kasvoille nousseen ylpeyttä huokuvan ilmeen. Turhaan jännitin.